Kyllä nyt mietityttää...

On se sitten rankkaa olla kolmevuotias: Väärää mysliä, johon äiti yrittää tyrkyttää maitoa. Väärää  maitoa, väränlaisesta mukista. En syö. Väärän väriset legginsit. Tyhmät sukat, jotka eivät tottele. Nimittäin tänään punttien kuuluu mennä sukkien päälle.

Väärä paita, väärät kengät, tyhmät tarrat. Äiti! En osaa laittaa itse housuja/kenkiä/takkia/hattua. En anna harajata hampaita, enkä  myöskään halua harjata niitä itse.

Tyhmä äiti unohtaa ottaa lelun mukaan. Tyhmä äiti ei muista ottaa lelukoiran talutusremmiä. Hello Kitty -sateenvarjo pitää olla mukana, tai en poistu kotoa.

En kävele itse, vaan raahaudun äidin kädestä roikkuen perässä ja laahaan jalkojani koko matkan autolle. EI EN HALUA turvaistuimeen. Haluan purkan. Haluan satukasetin päälle heti.

Kun on ajettu 50 metriä tulee nälkä. Äiti sä et koskaan anna mulle puuroa!

Perusaamu toisinsanoen...

Apua, olen vanha!

Mistä tietää että on vanha? Nyt musta tuntuu, että olen saavuttanut sen verran seesteisen vaiheen elämässä, että tämän täytyy olla vanhuutta!

Ensinnäkin omistan auton. En vielä pari vuotta sitten olisi mistään hinnasta halunnut ajaa autolla. Nyt oikein jo odottaa, että tulee viikonloppu ja voin surauttaa romullani milloin mihinkin. Ja bensaa palaa, maailma tuhoutuu ja rahat menee kankkulan kaivoon. Mutta voi kiesus, että pääsee nopeasti paikasta a paikkaan b ja c. Samana päivänä ehtii kevyesti myös paikkaa d. Julkisilla tämä ei olisi mahdollista ainakaan sunnuntaina. Tai kesällä. Tai talvella, jos on lunta. Tai jos on lakko. Tai jos on ruuhkaa. Tai jos on joku tietyö.

Sitten huomaan että viihdyn kotona. Ei siis kerta kaikkiaan kiinnosta lähteä mihinkään. Haluaa vain olla kotona ja puuhastella. Laittaa tauluja seinälle ja kastella parvekekukkia. Sitten huomaan, että nyt minusta on tullut sellainen täti, jota häiritsee ihan helvetisti jos naapurissa poltetaan röökiä parvekkeella. Ennen minä olin se parveketupakoitsija.

Luen sisustuslehtiä. Okei, osittain kiinnostus johtuu puhtaasti ammatillisista syistä. Mutta että rupean ihan oikeasti miettimään, että mitenköhän nämä energiavirrat asettuvat mun olkkarissa. Pitäisiköhän siirtää tätä työpöytää, niin sitten olisivat paremmin kaikki karmat ym. elämässä. Ja siis aivan mahtavia taulunkehysjuttuja tässäkin numerossa! Huippua, jee!

Olen myös yksityisyrittäjä = aikuisuuspisteet nousee niin sikana, että huimaa!

Kaikkein huolestuttavinta on että haaveilen omasta talosta. Siis tämä on uusin ja huolestuttavin piirre. Tämän täytyy kertoa vakavasta vanhenemisesta. Mutta olisihan se kyllä tosi ihanaa, että olisi omakotitalo. Mielellään tässä lähellä. Ei mielellään kauhean kallis.

Onko enää toivoa, vai olenko jo ihan vanha? Olen vasta 30 ja ihan mummo. Tänä kesänä pitänee vissiin yrittää vähän pilettää, ettei ihan sammaloidu. Jos jaksan.
 

Sarjassamme: Ei VOI olla niin vaikeeta! osa 2463246: Autolla ajo

Autossa on ihan kiva istua luu ulkona ja kuunnella musaa. Aivan erityisesti talvella lämmittää ihanasti, kun ei tarvitse seistä puolta tuntia bussipysäkillä kiljuvan ja jäätymisen partaalla kamppailevan uhmaikäisen kanssa. Siis jos ei tarvitse itse ajaa.

Olen viime talvena viettänyt noin 10 tuntia joka viikko bussipysäkillä. Olisikohan tullut aika tehdä jotain asialle?

Kun sain auton, johon piti tehdä lähes ilmainen parin tonnin huolto, päätin että nyt loppuu nörtteily. Miksi minä en muka osaa ajaa autoa? Milloin joku on päättänyt, että Minna Huuhka ei osaa ajaa? Joskus näin on selvästi tapahtunut, koska huomaan että edellisen kerran ajoin säännöllisesti autolla kymmenen vuotta sitten.

Aloitin autoilun uudelleen viisi päivää sitten. En ole vielä tappanut ketään, kolhinut autoa tai aiheuttanut vaaratilanteita. Olen nolannut itseni noin sata kertaa kylläkin. Nimittäin parkkeeraaminen on aina ollut tuskaa. Miten se nyt voi olla niin vaikeeta?

Pyrin tähän: http://www.youtube.com/watch?v=QchftiD1g_M&feature=related

Mutta näytän tältä: http://www.youtube.com/watch?v=4cCtoPmeaHo

Joku siinä vaan on. Ei osaa. Ei kykene.

Mutta ehkä harjoitus tekee mestarin, tai ainakin, että voi parkkeerata parkkikselle, jossa on vähemmän kuin 1ha tilaa.

 

Hop, hop!

Itse aina paasaan, että kyllä yrittäjänä pärjää, vaikka ei olekaan työnarkomaani. Aina ei tarvitse vetää tuhatta ja sataa. Jos ei ole tänään deadline, ei kannata väkisin kirjoittaa. Ajan mittaa kuitenkin käy niin, että hommat kasaantuvat, jos viettää työpäivänsä esimerkiksi seuraavasti.

Klo 8.30 Konalan S-Market: Jaahas, mitäs kivaa täältä lehtihyllystä löytyy? Teinilehtiä ja uusi terveyslehti. Tällä kertaa otsikolla Koko perheen Terveys. Näköjään näitä myydään hyvin, kun uusia tulee koko ajan. Luen koko lehden, ja sen reunat menevät vähän ryppyyn. Onneksi kukaan ei huomaa. Luen lehtiä salaa ilmaiseksi puolisen tuntia.

Klo 9.55 avaan tietokoneen. Hmm… Facebookissa on tänään tosi paljon mielenkiintoisia ryhmiä ihmisillä. Niin mielenkiintoisia, että eka työtunti meneekin sitten mukavasti. Ja onkohan Lemmikki-palstalla mitään ihania kissoja? Testaa mikä kasvi olisit. Pakko saada tietää! Olen auringonkukka. Jee.

10.45 Ainiin, taisin ostaa marketista poikkeuksellisesti Iltiksen. Täytyykin heti lukea. Perehdyn Ilona-liitteeseen. Aika kamala tuo Vesa Keskisen kännykkäkotelo. Tämänhän on mun työtä hei, lehdistöseuranta on tosi tärkeää. Ja työpäivä on jo miltei puolessa. Pitää syödä varmaan lounasta kun niin nälättää tämä rehkiminen. Ja lounas pitää valmistaakin, koska täällä kotitoimistossa eri ole lounasravintolaa.

11.30 Rupeiskohan tekemään töitä? Ei nyt huvita. Surffaan netissä. Sitten keksin! Taustatyö erästä juttua varten vaatii yhden kirjan lukemista. Ja senhän voi tehdä omassa sängyssä. Kotitoimisto on niin kiva.

13.00 Nukahdan. Makaan kirja naamallani puoli tuntia, kunnes havahdun keittämään kahvia.

14.30 Juon kahvia. Luen naistenlehtiä. Kamalaa hömppää monet jutut, mutta toisaalta hienoja kuvia ja upeita taittoja. Ja minähän olen hömpän ystävä, joka on kirjoittanut juttuja lehteen mm. aiheesta keppihevosharrastajien treenit, gekkoliskon vauva-aika ja rotta-agility.

15.00 Nyt olen kirjoitusvireessä. Avaan Wordin. Kirjoitan juttuani pää sauhuten, kunnes huomaan että lapsi pitää hakea hoidosta. Tehokasta! Tunnissakin ehtii näemmä. Pitää kyllä myöntää, että seitsemässä tunnissa ehtii vielä enemmän.
 

Yövalvojan opas

Hei! Oletko sinäkin valvonut kaksi vuotta putkeen? Ai et ole vielä? Siltä varalta, että aiot hankkia lapsen, kannattaa lukea tämä.

Väsymys I- aste: Naurettava aloittelijoiden väsymystila. Usein opiskelijat valittelevat väsymystään bileillan jälkeen luennolla. Älä korvaasi lotkauta, he eivät tiedä MITÄÄN väsymyksestä. Tähän vaaditaan vain yhden yön huonot unet ja paljon viinaa.

Väsymys II-aste. Muutaman yön valvominen, satunnaisesti muutama tunti unta. Mieliala on hieman sekava ja ärtynyt. Menee hermot. Normaali suorituskyky yhä tallella. Yleinen väsymystila naisilla, jotka ovat alkaneet nukkua samassa sängyssä kuorsaavan miehen kanssa. Harkitse vielä: haluatko kuunnella tätä joka yö? Jos päätät pitää miehen, hanki ensi tilassa korvatulpat.

Väsymys III-aste: Onnea, olet tainnut saada lapsen! Hieno homma, tervetuloa todellisten valvojien joukkoon! Kun on nukkunut pisimmillään kolmen tunnin jaksoissa muutaman viikon, voidaan jo puhua todellisesta väsymyksestä. Olo on silti toiveikas. Ehkä ensi yönä saan nukkua? Muuta tämä ajattelutapa. Ajattele mieluummin: ensi yönä valvotaan taas. Jos jotenkin ihmeen kaupalla saat nukuttua, se on ihme ja suuri ilo! Ei suinkaan itsestäänselvyys. Vähennä keskittymistä vaativaa työskentelyä. Älä yritä pakottaa itseäsi lukemaan tenttiin tai tekemään turhia kotitöitä. Tee vain pakolliset työt. Yritä ujuttaa lapsesi mummolaan yhdeksi yöksi silloin tällöin. Varaudu silti siihen, että et pysty enää nukkumaan kuin muutaman tunnin jaksoissa.

Väsymys IV-aste: Kun on riittävän monta kertaa herännyt yön aikana, monena yönä putkeen, kuukaudesta toiseen, on vaikeaa sanoa, onko nukkunut ollenkaan. Tila on hieman leijuva ja humalainen. Vältä keskittymistä vaativaa työtä. Laadi paljon muistilappuja! Älä missään tapauksessa aja autolla! Jos mahdollista, vietä päivä maaten lapsesi kanssa lattialla. Heti kun hän nukahtaa, vaivu välittömästi koomaan. Ei kannata katsoa peiliin, siitä ei tule hyvä mieli. Jos on ihan pakko mennä kauppaan, vedä autopilot päälle. Todennäköisesti muistat ostaa ainakin sen verran ruokaa, että ette kuole nälkään. Ennen kaupasta poistumista tarkasta, ovatko seuraavat mukana: lapsi, lompakko, kauppakassi ja rattaat.

On paljon todennäköisempää, että lapsesi ei osaa nukkua, kuin että hän osaa nukkua. Ja vaikka kokeilisit kaikki maailman uniniksit, lapsesi tuskin nukkuu yhtäkään yötä ennen kuin täyttää maagiset 1,5 vuotta. 1, 5 vuotta tarkoittaa 548 valvottua yötä. Tässä sinulle ja mahdolliselle partnerillesi ajattelemisen aihetta.

Jotkut lapset eivät vaan nuku. Unikoulu: kokeiltu, omassa sängyssä nukuttaminen: kokeiltu, läheisyyshetket ennen nukkumaanmenoa: kokeiltu, yösyötön lopettaminen: tehty jo ajat sitten. Ja valvomista jatkui siihen asti, kun lapsi täytti kaksi vuotta. Onkin järkevämpää myöntää realiteetit ja siirtyä selviytymismenetelmiin (kts. yllä).


 

Kuinka kertaa voi tarjota lapselleen Dr. Otkerin pakastepizzaa ilman, että tulee morkkis? Vastaus: ei yhtään kertaa. Niin hirveää kuraa ei saisi tarjota ravinnoksi kellekään, omalle rakkaalle lapselleen kaikkein viimeiseksi. Mutta, kun se on niin näppärää. Järjetön morkkis alkaa hiipiä, kun saman viikonlopun aikana syödään pakastepizzaa jo toistamiseen, ja lapsi syö vain salaattia. Olenhan kuitenkin sen verran terveysintoilija, että salaattia saa myös pakastepizzan kanssa.

Päätimme yhdessä kullan kanssa maalata vesiväreillä. Ja kun maalataan, niin maalataan sitten kunnolla. Myös kädet, maha ja äidin kädet. Ja sitten suoraan kylpyyn hangattavaksi. Vaikka maalaustuotteet on suunnattu lapsille, se ei suinkaan tarkoita, että väri lähtisi irti pesussa. Edes ihosta.

Kuinka paljon on riittävästi kylpyvaahtoa? Jos Annalta kysytään, koko pullollinen alkaa olla melko riittävä. Äiti ei henno kieltää lapseltaan kylpemisen iloa. Kun vielä on uutta kylpyvaahtoa, sitä pitää lapsen mielestä myös maistaa. Muki käteen ja kauhomaan ammeesta. Nyt riittää, ei saa juoda kylpyvettä!

Yöllä äiti nukkuu vuoteellaan sikeää unta. Sitten alkaa karjunta. Ja vikinä. Särkynyt kiljunta: ÄITIIIIIII! Äiti yrittää lohduttaa. Saat tulla äidin viereen. Sitten äiti saa kantapäästä silmäkulmaan ja kylkeen. Äidillä palaa käämi. MITÄÄÄH! ÄLÄ HUUDA! Mikä hätänä? Puolen tunnin molemmin puolisen huutomaratonin jälkeen lapsi saa kerrottua raivoisalle äidilleen, että peppuun kutittaa.

Avaan vaipan. Lapsi on kauttaaltaan vesikellojen ja punaisen nokkosihottuman peitossa. Silmät ja korvat ovat turvoksissa. Kaula helottaa, samoin kainalot. Mikään ei riitä kuvaamaan, millainen morkkis näystä tulee. Ja minä vaan täällä huudan lapselle, joka on tässä kunnossa. Kello 23.20 aloitamme uuden kylvyn. Tällä kertaa ilman kylpyvaahtoa. Annaa pestään hangataan yökaupalla, niin ettei veden tippaa ole kaivon pohjalla. Ja sitten kortisonia ja allergialääkettä (jossa punainen kolmio). Paras lääke löytyy ruokakaapista: Muumikeksit parantavat lapsen kaikista taudeistaan.

Aamulla ihottuma on tiessään. En enää koskaan huuda lapselleni. Ainakaan jos sillä on ihottumaa.
 

Yläasteen liikkamaikka

Oikeastaan voisin tehdä mitä työtä vaan. Osaan kiinnostua aika oudoistakin asioista. Voisin kuvitella olevani vaikkapa sihteeri, uimavalvoja, terkkari tai kirjanpitäjä.

Mutta yksi duuni ohittaa epäinhimillisyydessään kaikki:

YLÄASTEEN TYTTÖJEN LIIKKAMAIKKA

Työhön yhdistyvät mahtavat negatiiviset voimat. Työnkuvan tekevät täysin mahdottomaksi seuraavat seikat:

- Teinitytöt eivät halua liikkua. Ainakaan koulussa, koska silloin meikit voi levitä.
- Silloin, kun on menkat, ei voi liikkua. Ja menkat on aika usein.
- Silloin, kun on hedari, ei voi liikkua. Hedari tulee usein ennen liikkatuntia.
- Liikuntavaatteet ovat kireitä ja nörttejä.
- Liikkuessa moni teinityttö on omalla epämukavuusalueellaan, eli ei ole ihan varma, mitä on tekemässä.
- On myös tyttöjä, jotka harrastavat liikuntaa. He haluavat liikuntatunnilla liikkua oman lajinsa tahtiin. Kaikki muut lajit ovat ihan perseestä.
- En voi osallistua liikkaan, koska unohdin liikkavaatteet kotiin.
- Kaikki, mitä muut eivät tee myös, on noloa.
- Oma-aloitteisuus on noloa.
- Kaikki epäterveellinen on siistiä. (tähän on onneksi pikkuhiljaa tullut muutosta)
- Kaikki, mitä äiti tai maikka sanoo, on noloa.
- Maikat on noloja.

Tämän lisäksi joutuu olemaan töissä yläasteella. Työmatkan loppupäässä pitää uida räkälammikon yli (tiedäthän, teineiltä erittyy todella paljon räkää, jota kurlataan yhdessä koulun kulmalla). Palkka on huono.

Voin vain kuvitella, että tyttöjen liikkamaikoilla on ihan käsittämätön kutsumus työhönsä. Eihän sitä muuten kukaan voisi tehdä!

 

Paskaduunia

Jos joku nyt tulee väittämään, että ei ole olemassa paskahommia, niin kyllä muuten on! Jos et usko, suosittelen parin vuoden uraa siivoojana. Se on niin paskaduunia, kuin vain olla ja voi. Toisinaan ihan kirjaimellisesti.

Paskahommista on ollut tosi paljon hyötyä, vaikka niitä tehdessä ei paljoa naurattanutkaan. Nykyään ei tule mieleen alkaa avautua kaupan kassalla. Sen takana kyhjöttävä finninaama voisin olla minä kymmenen vuotta sitten. Jos siivooja on unohtanut pyyhkiä lattian, asiasta voi antaa palautetta hienovaraisesti, koska siivojakin on ihminen.

Parhaimpia paskaduunejani olivat Merita-pankin siivooja (ei ehkä ihan niin Pro-meininkiä), Parkkihallin kassa (pomoni oli pahin kusettaja sekä ihmisoikeuksien ja lain polkija, jonka olen tavannut), Lintsin burgeribaarin siivooja (ei varmaankaan tarvita enempää kuvausta…), kaupan kassa (lähituntumaa alkoholisteihin ja mielenterveysongelmiin ynnä kireisiin perheenisiin/äiteihin) ja rakennustelinefirman apukuski (huippua!). Näitä kaikkia yhdistää myös huonot työolot ja käsittämättömän alhainen palkka.

Seuraavaa kasti, joita ei enää ihan paskaduuniksi voi sanoa, mutta joita en enää tekisi, ovat mm. au-pairin hommat. Kun tavallinen perheenäiti saa alaisen (lue: kotiorjan) omaan kotiinsa, tapahtuu jotain kamalaa. Tavallisesta perheenäidistä tulee demoni. Sain kokea tämän karvaasti eteläsaksalaisessa pikkukylässä. Onneksi älysin vaihtaa maisemaa ja sain mitä mukavimman au-pair pestin toisella puolen maata.

Postinlajittelu. Zzzz alkaa nukuttaa… Ihan kiva työpaikka, mutta onneksi tajusin lähteä nostelemaan, tosin kuusi vuotta siinä menikin. Työpaikka oli kiva tehdashalli vailla ilmastointia, ja vessassa usein tulvi. Työkaverit olivat tosi mukavia (ja joskus kännissä). Kivat pikkujoulut ja pitkät vuosilomat kuuluivat asiaan. Työ oli kuitenkin niin kuivaa, että nukuin seisaalleen. Alkoi tuntua, että minulla voisi olla jotain muutakin annettavaa tälle maailmalle, eikä se tule tapahtumaan täällä frankeerauskoneen takana.

Olen äärettömän tyytyväinen itseeni. Tehtyäni reilusti yli kymmenen vuotta erinäsiä paskahommia, olen viimein ammatissa, joka on kaikin puolin sopiva ja ihana. Ja tästä vielä maksetaan minulle! Arvostan kaikkia, jotka jaksavat tehdä paskahommia. Kiitti, thanks heille!