keskiviikko, 25. syyskuu 2013

Ihanat mustat prinsessahameet

Oli kaunis syksyinen iltapäivä. Kävelin lasteni kanssa kotia kohden. Kävelykadun varrelle pystytetyillä penkeillä istui kolme nuorta mustalaisnaista. Heillä näytti olevan lupsakka iltapäivä käynnissä. Jalkoja viilenneltiin, korkeakorkoiset kengät oli hetkeksi potkaistu sivuun. Meikkiä lisäiltiin ja evästä syötiin.
– Oi äiti kato, kolme prinsessaa! huudahti viisivuotiaani.
Jatkoimme matkaa. Tyttäreni ilmoitti, että hänen mielestään mustalaiset ovat Suomen kauneimpia neitoja. Niin ihanaa, kun joka päivä jaksaa pukea mustan prinsessamekon päälle.
– Äiti, niillä on varmaan joka päivä juhlat!
Vaikka lapsellani tuppaa välillä olemaan suoraan kavereilta tai telkkarista poimittuja mielipiteitä, osaa hän usein yllättää positiivisesti.


keskiviikko, 25. toukokuu 2011

Ei ole helppoa olla kolmevuotias

On se sitten rankkaa olla kolmevuotias: Väärää mysliä, johon äiti yrittää tyrkyttää maitoa. Väärää  maitoa, väränlaisesta mukista. En syö. Väärän väriset legginsit. Tyhmät sukat, jotka eivät tottele. Nimittäin tänään punttien kuuluu mennä sukkien päälle.

Väärä paita, väärät kengät, tyhmät tarrat. Äiti! En osaa laittaa itse housuja/kenkiä/takkia/hattua. En anna harajata hampaita, enkä  myöskään halua harjata niitä itse.

Tyhmä äiti unohtaa ottaa lelun mukaan. Tyhmä äiti ei muista ottaa lelukoiran talutusremmiä. Hello Kitty -sateenvarjo pitää olla mukana, tai en poistu kotoa.

En kävele itse, vaan raahaudun äidin kädestä roikkuen perässä ja laahaan jalkojani koko matkan autolle. EI EN HALUA turvaistuimeen. Haluan purkan. Haluan satukasetin päälle heti.

Kun on ajettu 50 metriä tulee nälkä. Äiti sä et koskaan anna mulle puuroa!

Perusaamu toisinsanoen...

perjantai, 18. kesäkuu 2010

Apua, olen vanha!

Apua, olen vanha!

Mistä tietää että on vanha? Nyt musta tuntuu, että olen saavuttanut sen verran seesteisen vaiheen elämässä, että tämän täytyy olla vanhuutta!

Ensinnäkin omistan auton. En vielä pari vuotta sitten olisi mistään hinnasta halunnut ajaa autolla. Nyt oikein jo odottaa, että tulee viikonloppu ja voin surauttaa romullani milloin mihinkin. Ja bensaa palaa, maailma tuhoutuu ja rahat menee kankkulan kaivoon. Mutta voi kiesus, että pääsee nopeasti paikasta a paikkaan b ja c. Samana päivänä ehtii kevyesti myös paikkaa d. Julkisilla tämä ei olisi mahdollista ainakaan sunnuntaina. Tai kesällä. Tai talvella, jos on lunta. Tai jos on lakko. Tai jos on ruuhkaa. Tai jos on joku tietyö.

Sitten huomaan että viihdyn kotona. Ei siis kerta kaikkiaan kiinnosta lähteä mihinkään. Haluaa vain olla kotona ja puuhastella. Laittaa tauluja seinälle ja kastella parvekekukkia. Sitten huomaan, että nyt minusta on tullut sellainen täti, jota häiritsee ihan helvetisti jos naapurissa poltetaan röökiä parvekkeella. Ennen minä olin se parveketupakoitsija.

Luen sisustuslehtiä. Okei, osittain kiinnostus johtuu puhtaasti ammatillisista syistä. Mutta että rupean ihan oikeasti miettimään, että mitenköhän nämä energiavirrat asettuvat mun olkkarissa. Pitäisiköhän siirtää tätä työpöytää, niin sitten olisivat paremmin kaikki karmat ym. elämässä. Ja siis aivan mahtavia taulunkehysjuttuja tässäkin numerossa! Huippua, jee!

Olen myös yksityisyrittäjä = aikuisuuspisteet nousee niin sikana, että huimaa!

Kaikkein huolestuttavinta on että haaveilen omasta talosta. Siis tämä on uusin ja huolestuttavin piirre. Tämän täytyy kertoa vakavasta vanhenemisesta. Mutta olisihan se kyllä tosi ihanaa, että olisi omakotitalo. Mielellään tässä lähellä. Ei mielellään kauhean kallis.

Onko enää toivoa, vai olenko jo ihan vanha? Olen vasta 30 ja ihan mummo. Tänä kesänä pitänee vissiin yrittää vähän pilettää, ettei ihan sammaloidu. Jos jaksan.
 

torstai, 20. toukokuu 2010

Maanteiden (ei ehkä ihan) kuningas

Sarjassamme: Ei VOI olla niin vaikeeta! osa 2463246: Autolla ajo

Autossa on ihan kiva istua luu ulkona ja kuunnella musaa. Aivan erityisesti talvella lämmittää ihanasti, kun ei tarvitse seistä puolta tuntia bussipysäkillä kiljuvan ja jäätymisen partaalla kamppailevan uhmaikäisen kanssa. Siis jos ei tarvitse itse ajaa.

Olen viime talvena viettänyt noin 10 tuntia joka viikko bussipysäkillä. Olisikohan tullut aika tehdä jotain asialle?

Kun sain auton, johon piti tehdä lähes ilmainen parin tonnin huolto, päätin että nyt loppuu nörtteily. Miksi minä en muka osaa ajaa autoa? Milloin joku on päättänyt, että Minna Huuhka ei osaa ajaa? Joskus näin on selvästi tapahtunut, koska huomaan että edellisen kerran ajoin säännöllisesti autolla kymmenen vuotta sitten.

Aloitin autoilun uudelleen viisi päivää sitten. En ole vielä tappanut ketään, kolhinut autoa tai aiheuttanut vaaratilanteita. Olen nolannut itseni noin sata kertaa kylläkin. Nimittäin parkkeeraaminen on aina ollut tuskaa. Miten se nyt voi olla niin vaikeeta?

Pyrin tähän: http://www.youtube.com/watch?v=QchftiD1g_M&feature=related

Mutta näytän tältä: http://www.youtube.com/watch?v=4cCtoPmeaHo

Joku siinä vaan on. Ei osaa. Ei kykene.

Mutta ehkä harjoitus tekee mestarin, tai ainakin, että voi parkkeerata parkkikselle, jossa on vähemmän kuin 1ha tilaa.

 

torstai, 29. huhtikuu 2010

... And Action!

Hop, hop!

Itse aina paasaan, että kyllä yrittäjänä pärjää, vaikka ei olekaan työnarkomaani. Aina ei tarvitse vetää tuhatta ja sataa. Jos ei ole tänään deadline, ei kannata väkisin kirjoittaa. Ajan mittaa kuitenkin käy niin, että hommat kasaantuvat, jos viettää työpäivänsä esimerkiksi seuraavasti.

Klo 8.30 Konalan S-Market: Jaahas, mitäs kivaa täältä lehtihyllystä löytyy? Teinilehtiä ja uusi terveyslehti. Tällä kertaa otsikolla Koko perheen Terveys. Näköjään näitä myydään hyvin, kun uusia tulee koko ajan. Luen koko lehden, ja sen reunat menevät vähän ryppyyn. Onneksi kukaan ei huomaa. Luen lehtiä salaa ilmaiseksi puolisen tuntia.

Klo 9.55 avaan tietokoneen. Hmm… Facebookissa on tänään tosi paljon mielenkiintoisia ryhmiä ihmisillä. Niin mielenkiintoisia, että eka työtunti meneekin sitten mukavasti. Ja onkohan Lemmikki-palstalla mitään ihania kissoja? Testaa mikä kasvi olisit. Pakko saada tietää! Olen auringonkukka. Jee.

10.45 Ainiin, taisin ostaa marketista poikkeuksellisesti Iltiksen. Täytyykin heti lukea. Perehdyn Ilona-liitteeseen. Aika kamala tuo Vesa Keskisen kännykkäkotelo. Tämänhän on mun työtä hei, lehdistöseuranta on tosi tärkeää. Ja työpäivä on jo miltei puolessa. Pitää syödä varmaan lounasta kun niin nälättää tämä rehkiminen. Ja lounas pitää valmistaakin, koska täällä kotitoimistossa eri ole lounasravintolaa.

11.30 Rupeiskohan tekemään töitä? Ei nyt huvita. Surffaan netissä. Sitten keksin! Taustatyö erästä juttua varten vaatii yhden kirjan lukemista. Ja senhän voi tehdä omassa sängyssä. Kotitoimisto on niin kiva.

13.00 Nukahdan. Makaan kirja naamallani puoli tuntia, kunnes havahdun keittämään kahvia.

14.30 Juon kahvia. Luen naistenlehtiä. Kamalaa hömppää monet jutut, mutta toisaalta hienoja kuvia ja upeita taittoja. Ja minähän olen hömpän ystävä, joka on kirjoittanut juttuja lehteen mm. aiheesta keppihevosharrastajien treenit, gekkoliskon vauva-aika ja rotta-agility.

15.00 Nyt olen kirjoitusvireessä. Avaan Wordin. Kirjoitan juttuani pää sauhuten, kunnes huomaan että lapsi pitää hakea hoidosta. Tehokasta! Tunnissakin ehtii näemmä. Pitää kyllä myöntää, että seitsemässä tunnissa ehtii vielä enemmän.