On se sitten rankkaa olla kolmevuotias: Väärää mysliä, johon äiti yrittää tyrkyttää maitoa. Väärää  maitoa, väränlaisesta mukista. En syö. Väärän väriset legginsit. Tyhmät sukat, jotka eivät tottele. Nimittäin tänään punttien kuuluu mennä sukkien päälle.

Väärä paita, väärät kengät, tyhmät tarrat. Äiti! En osaa laittaa itse housuja/kenkiä/takkia/hattua. En anna harajata hampaita, enkä  myöskään halua harjata niitä itse.

Tyhmä äiti unohtaa ottaa lelun mukaan. Tyhmä äiti ei muista ottaa lelukoiran talutusremmiä. Hello Kitty -sateenvarjo pitää olla mukana, tai en poistu kotoa.

En kävele itse, vaan raahaudun äidin kädestä roikkuen perässä ja laahaan jalkojani koko matkan autolle. EI EN HALUA turvaistuimeen. Haluan purkan. Haluan satukasetin päälle heti.

Kun on ajettu 50 metriä tulee nälkä. Äiti sä et koskaan anna mulle puuroa!

Perusaamu toisinsanoen...